Seuraavassa muutama sananen vuoden 2013 Pentinkulman päivien teemasta. Toivotamme järjestäjien puolesta Teidät kaikki tervetulleiksi ensi kesänä Urjalaan pohtimaan sitä, mitä syrjässä oleminen ja syrjäytyminen tarkoittavat nyky-yhteiskunnassa ja -kirjallisuudessa.
Vuoden 2013 Pentinkulman päivien teematiedote
Syrjäläisiä ja silmäntekeviä ... Vuoden 2013 Pentinkulman päivillä kysytään, onko kirjailija se henkilö, joka päättäjiä ja mediaa aidommin näkee ja kokee syrjään joutuneiden ihmisten hädän. Vai onko kirjailijat itsensäkin työnnetty marginaaliin?
Tähän päivään keskustelu kirjallisuuden marginaalisuudesta istuu luontevasti: media, päättäjät ja tavalliset kansalaiset puhuvat jatkuvasti syrjäytyneistä. Kun kirjailijat puolustavat ”tarpeettomia ihmisiä”, tulevatko he itsekin tarpeettomiksi? Vai onko mahdollista kääntää perifeerisyys ja syrjässä oleminen voimavaraksi? Voivatko kirjailijat jopa näyttää suuntaa uudenlaiselle solidaarisuudelle ja yhteisöllisyydelle katsellessaan hyvinvointiyhteiskunnan kipupisteitä sisältä käsin?
Nobel-palkinnosta kieltäytynyt Jean-Paul Sartre kirjoitti 1900-luvun puolivälissä, että modernissa yhteiskunnassa kirjailija on pudonnut luokkien väliin. Teuvo Saavalainen väitti politisoituneella 1970-luvulla, että kirjailijat työnnettiin kahden tulen väliin. Hänen kokemuksensa mukaan pienen maan kulttuurikuviot olivat ahtaat: marginaalissa työskentelevät kirjailijat, kirjallisuuden syrjäläiset, olivat valtakunnallisen kulttuuripolitiikan silmäntekevien nimissä leimattuja.
Auttavatko syrjäytymisen ratkaisemisessa ylhäältä ohjatut työryhmät tai komiteanmietinnöt? Riittää, että käytämme tervettä järkeä ja luemme kirjailijoiden raportteja yhteiskunnan laitapuolelta. Arto Salmisen tuotannosta on sanottu, että se ”näyttää, miten maa makaa ja miten maassa makaava vielä polkee kaltaisiaan ja potkii heikompiaan” (Harri Haanpää). Parhaimmillaan kirjailijan tehtävänä on pitää peiliä silmäntekevien kasvoilla. Ei ole kirjailijan vika, jos naama peilissä on vino. | 