Linnan Tuntematon taistelee yo-kirjoituksissa ja koulun penkillä
Armeijan lentokone lentää yllättäen kotimme päältä harjoituslennollaan tätä kirjoittaessani. Jyrinä virittää hyvin tunnelmaan, kun päämääränäni on kirjoittaa syksyn 2008 ylioppilaskirjoitusten äidinkielen tekstitaidon kokeesta, jonka aiheena oli sota. Abiturientit saivat analysoida Väinö Linnan klassikkoa Tuntematonta sotilasta, Raha-automaattiyhdistyksen Pidetään huolta -mainosta ja Marja-Liisa Vartion Tunteet-romaanin katkelmaa, jossa kuvataan nuorten naisten kokemuksia jatkosodan kotirintamalla.
Ylioppilaskirjoitukset muuttuivat radikaalisti parisen vuotta sitten. Aikaisemmin kirjoitettiin kaksi ainetta – otsikko- ja aineistoaine –, joista paremman arvosana jäi voimaan yo-todistukseen. Nykyisin abiturientit tekevät ns. tekstitaidon kokeen sekä esseekokeen, ja molempien kokeiden tulokset yhdessä määräävät lopullisen arvosanan.
Tekstitaitokokeessa on viisi erilaista aineistoon pohjautuvaa tehtävää, ja kokelas vastaa näistä kolmeen. Suositusmitta yhdelle vastaukselle on pari konseptiarkin sivua. Esseekoe on tavallaan vanhan otsikko- ja aineistoaineen yhdistelmä, ja kokelas voi valita, kirjoittaako n. 4–5 sivun esseensä valmiin otsikon vai aineiston pohjalta.
Tekstitaidon tehtävissä on jo totuttu siihen, että aineiston viisi tehtävää nivoutuu toisiinsa enemmän tai vähemmän. Keväällä 2008 tehtäväpaketin kaikissa teksteissä toistui susi: kokelaat saivat analysoida niinkin erilaisia tekstejä kuin klassista Punahilkka-satua, eduskuntakysymystä susista, ”Herra Susi” -nimistä runoa sekä suden arvoa käsittelevää asiatekstiä.
Linnaa nykynuorille
Syksyn 2008 tekstitaitoon oli valittu suoraan Tuntemattoman sotilaan pohjalta kaksi kysymystä. Molempiin kysymyksiin oli määrä vastata tehtäväpaketissa olleen tekstikatkelman perusteella. Linnan klassikosta oli poimittu Linna-faneille tuttu katkelma toisesta luvusta, jossa Lammio rankaisee alikersantti Lehtoa sekä sotamiehiä Määttää ja Rahikaista luvattomasta ja sopimattomasta käytöksestä sekä elintarvikkeiden anastamisesta. Miehet joutuvat rangaistuksena seisomaan täysvarustuksessa.
Ensimmäinen kysymys tuntuu lähtökohtaisesti vaativan kuvailua ja analyyttista kykyä: ”Millaisen kuvan sodasta saa Väinö Linnan Tuntemattoman sotilaan katkelmasta?” Pari tuttavaopettajaani on kokeen jälkeen kertonut, kuinka oppilaat eivät olleet saaneet tehtävästä oikein otetta sen takia, ettei siinä ollut mitään käsitettä, jonka avulla olisi voinut avata tekstiä. Parempana pidettiin toista kysymystä, jossa kehotettiin analysoimaan, ”miten Linnan romaanihenkilöiden väliset suhteet ilmenevät katkelman vuoropuhelussa”. Kysymyksessä on selvä osoite: täytyy analysoida vuoropuhelua, dialogia. Ja juuri dialogin taituruuttahan Linna on Tuntemattomassaan osoittanut.
Tekstitaitokokeessa viisas kokelas lukee kaikki tekstit huolella, sillä paketin muut tekstit saattavat hyödyttää yllättävästi vastauksien kirjoittamisessa. Tekstitaidon kolmas tehtävä sisältää raha-automaattiyhdistyksen kuvamainoksen, jonka pohjana on sama Tuntemattoman sotilaan katkelma kuin kokeen ensimmäisessä ja toisessa tehtävässä.
RAY:n mainoksessa seisoo kolme sotaveteraania sarka-asuissaan. Taivaalla Neuvostoliiton pommilentokoneiden sijaan lentävät rauhasta viestivät linnut aurassaan. Sodan parantumattomista haavoista muistuttavat kuitenkin yhden vanhuksen tummennetut lasit sekä taustalla näkyvä pystyyn kuollut käkkyrämänty. Kuvan veteraanit ovat kuin vanhennetut painokset Lehdosta, Määtästä ja Rahikaisesta. Siinä missä Linnan romaanissa alikersantti ja sotamiehet tuomittiin seisomaan kiväärivarustuksissa ja täyspakkauksissa, RAY:n mainoksessa vanhusten varustukseen kuuluvat kalastusvälineet. Kuva tahtoo viestittää, kuinka veteraaneissa on sota-aikaisista vaivoista huolimatta voimakas halu ja tahto elämään. Sitä raha-automaattiyhdistyskin haluaa nuorille polville viestittää.
Tekstitaidon neljännessä ja viidennessäkin tehtävässä Linna tulee esille Vartion romaanikatkelman kautta. Viides tehtävä paneekin kokelaan pohtimaan, miten Vartio on käyttänyt tekstikatkelmassaan hyväksi Linnan tekstiä.
Yo-kirjoituksia vai elämää varten?
Syksyn 2008 yo-kirjoituksissa kokelas hyötyy siis merkittävästi siitä, jos Tuntematon olisi katsottu ja luettu. Aika moni lukiolainen uskoakseni niin tekeekin vielä. Muutama vuosi sitten opetin keskisuomalaisessa lukiossa äidinkieltä ja kirjallisuutta. Kielen valtaan keskittyvällä kurssilla kaikille pakolliseksi lukemistoksi oli valittu Tuntematon. Samoin on useassa muussakin lukiossa. Vaikka opetuksessa on vähitellen luovuttu kaanon-ajatuksesta, useat opettajat näkevät parhaaksi luettaa lukioaikana edes muutaman suomalaisen kirjallisuuden klassikon. Ja hyvä niin.
Oppilaat suhtautuivat keskisuomalaisessa koulussa positiivisesti Tuntemattoman lukemiseen. Tosin ennen lukemista joku kyllä nurisi, että eikö se Linna kirjoittanut jonkin lyhyemmänkin kirjan. ”Miksei me voitais lukea sitä”, kaikui kysymys. Vastasin, että vaihtoehtona olisi vieläkin pitempi teos Linnalta, mutta otetaan keskivertopitkää Linnaa. Pienistä nurinoista huolimatta oppilaat tykkäsivät loppujen lopulta Linnasta, myös muut kuin sotahistoriasta kiinnostuneet pojat.
Pari päivää sitten juttelin helsinkiläisessä lukiossa työskentelevän opettajaystäväni kanssa. Myös hänen koulussaan Tuntematon kuuluu pakolliseen lukemistoon, ja sen lukemisesta oli epäilemättä ollut hyötyä ylioppilaskirjoituksissa käyneille opiskelijoille. Mutta ehkä enemmän iloa ja hyötyä Tuntemattomasta oli syntynyt opiskelijoille luokkakeskusteluissa. Tunnilla oli puhuttu Linnan Tuntemattoman kautta nykypäivästä. Oli noussut esille, kuinka sodan käyneen sukupolven traumat voivat säilyä sukupolvesta toiseen. Oppilaat olivat pohtineet, voiko Kauhajoen ja Jokelan koulusurmatapauksiin liittyä laajempaa sukupolvitraumaa, joka juontuisi jollakin tavalla sodasta. Niin tai näin, tärkeää on, että vaikeista asioista puhutaan ja niistä löytyy väylä puhua.
Jos Tuntematon ja kaunokirjallisuus yleensä herättää tällaista keskustelua koulutunnilla, koulu ei valmenna opiskelijoita pelkästään ylioppilaskirjoituksia vaan myös elämää varten.
http://www2.hs.fi/extrat/kotimaa/yo08syksy/
kysymykset/1209/aidinkieli_tekstitaidon_koe.pdf
Ylioppilaskirjoitukset muuttuivat radikaalisti parisen vuotta sitten. Aikaisemmin kirjoitettiin kaksi ainetta – otsikko- ja aineistoaine –, joista paremman arvosana jäi voimaan yo-todistukseen. Nykyisin abiturientit tekevät ns. tekstitaidon kokeen sekä esseekokeen, ja molempien kokeiden tulokset yhdessä määräävät lopullisen arvosanan.
Tekstitaitokokeessa on viisi erilaista aineistoon pohjautuvaa tehtävää, ja kokelas vastaa näistä kolmeen. Suositusmitta yhdelle vastaukselle on pari konseptiarkin sivua. Esseekoe on tavallaan vanhan otsikko- ja aineistoaineen yhdistelmä, ja kokelas voi valita, kirjoittaako n. 4–5 sivun esseensä valmiin otsikon vai aineiston pohjalta.
Tekstitaidon tehtävissä on jo totuttu siihen, että aineiston viisi tehtävää nivoutuu toisiinsa enemmän tai vähemmän. Keväällä 2008 tehtäväpaketin kaikissa teksteissä toistui susi: kokelaat saivat analysoida niinkin erilaisia tekstejä kuin klassista Punahilkka-satua, eduskuntakysymystä susista, ”Herra Susi” -nimistä runoa sekä suden arvoa käsittelevää asiatekstiä.
Linnaa nykynuorille
Syksyn 2008 tekstitaitoon oli valittu suoraan Tuntemattoman sotilaan pohjalta kaksi kysymystä. Molempiin kysymyksiin oli määrä vastata tehtäväpaketissa olleen tekstikatkelman perusteella. Linnan klassikosta oli poimittu Linna-faneille tuttu katkelma toisesta luvusta, jossa Lammio rankaisee alikersantti Lehtoa sekä sotamiehiä Määttää ja Rahikaista luvattomasta ja sopimattomasta käytöksestä sekä elintarvikkeiden anastamisesta. Miehet joutuvat rangaistuksena seisomaan täysvarustuksessa.
Ensimmäinen kysymys tuntuu lähtökohtaisesti vaativan kuvailua ja analyyttista kykyä: ”Millaisen kuvan sodasta saa Väinö Linnan Tuntemattoman sotilaan katkelmasta?” Pari tuttavaopettajaani on kokeen jälkeen kertonut, kuinka oppilaat eivät olleet saaneet tehtävästä oikein otetta sen takia, ettei siinä ollut mitään käsitettä, jonka avulla olisi voinut avata tekstiä. Parempana pidettiin toista kysymystä, jossa kehotettiin analysoimaan, ”miten Linnan romaanihenkilöiden väliset suhteet ilmenevät katkelman vuoropuhelussa”. Kysymyksessä on selvä osoite: täytyy analysoida vuoropuhelua, dialogia. Ja juuri dialogin taituruuttahan Linna on Tuntemattomassaan osoittanut.
Tekstitaitokokeessa viisas kokelas lukee kaikki tekstit huolella, sillä paketin muut tekstit saattavat hyödyttää yllättävästi vastauksien kirjoittamisessa. Tekstitaidon kolmas tehtävä sisältää raha-automaattiyhdistyksen kuvamainoksen, jonka pohjana on sama Tuntemattoman sotilaan katkelma kuin kokeen ensimmäisessä ja toisessa tehtävässä.
RAY:n mainoksessa seisoo kolme sotaveteraania sarka-asuissaan. Taivaalla Neuvostoliiton pommilentokoneiden sijaan lentävät rauhasta viestivät linnut aurassaan. Sodan parantumattomista haavoista muistuttavat kuitenkin yhden vanhuksen tummennetut lasit sekä taustalla näkyvä pystyyn kuollut käkkyrämänty. Kuvan veteraanit ovat kuin vanhennetut painokset Lehdosta, Määtästä ja Rahikaisesta. Siinä missä Linnan romaanissa alikersantti ja sotamiehet tuomittiin seisomaan kiväärivarustuksissa ja täyspakkauksissa, RAY:n mainoksessa vanhusten varustukseen kuuluvat kalastusvälineet. Kuva tahtoo viestittää, kuinka veteraaneissa on sota-aikaisista vaivoista huolimatta voimakas halu ja tahto elämään. Sitä raha-automaattiyhdistyskin haluaa nuorille polville viestittää.
Tekstitaidon neljännessä ja viidennessäkin tehtävässä Linna tulee esille Vartion romaanikatkelman kautta. Viides tehtävä paneekin kokelaan pohtimaan, miten Vartio on käyttänyt tekstikatkelmassaan hyväksi Linnan tekstiä.
Yo-kirjoituksia vai elämää varten?
Syksyn 2008 yo-kirjoituksissa kokelas hyötyy siis merkittävästi siitä, jos Tuntematon olisi katsottu ja luettu. Aika moni lukiolainen uskoakseni niin tekeekin vielä. Muutama vuosi sitten opetin keskisuomalaisessa lukiossa äidinkieltä ja kirjallisuutta. Kielen valtaan keskittyvällä kurssilla kaikille pakolliseksi lukemistoksi oli valittu Tuntematon. Samoin on useassa muussakin lukiossa. Vaikka opetuksessa on vähitellen luovuttu kaanon-ajatuksesta, useat opettajat näkevät parhaaksi luettaa lukioaikana edes muutaman suomalaisen kirjallisuuden klassikon. Ja hyvä niin.
Oppilaat suhtautuivat keskisuomalaisessa koulussa positiivisesti Tuntemattoman lukemiseen. Tosin ennen lukemista joku kyllä nurisi, että eikö se Linna kirjoittanut jonkin lyhyemmänkin kirjan. ”Miksei me voitais lukea sitä”, kaikui kysymys. Vastasin, että vaihtoehtona olisi vieläkin pitempi teos Linnalta, mutta otetaan keskivertopitkää Linnaa. Pienistä nurinoista huolimatta oppilaat tykkäsivät loppujen lopulta Linnasta, myös muut kuin sotahistoriasta kiinnostuneet pojat.
Pari päivää sitten juttelin helsinkiläisessä lukiossa työskentelevän opettajaystäväni kanssa. Myös hänen koulussaan Tuntematon kuuluu pakolliseen lukemistoon, ja sen lukemisesta oli epäilemättä ollut hyötyä ylioppilaskirjoituksissa käyneille opiskelijoille. Mutta ehkä enemmän iloa ja hyötyä Tuntemattomasta oli syntynyt opiskelijoille luokkakeskusteluissa. Tunnilla oli puhuttu Linnan Tuntemattoman kautta nykypäivästä. Oli noussut esille, kuinka sodan käyneen sukupolven traumat voivat säilyä sukupolvesta toiseen. Oppilaat olivat pohtineet, voiko Kauhajoen ja Jokelan koulusurmatapauksiin liittyä laajempaa sukupolvitraumaa, joka juontuisi jollakin tavalla sodasta. Niin tai näin, tärkeää on, että vaikeista asioista puhutaan ja niistä löytyy väylä puhua.
Jos Tuntematon ja kaunokirjallisuus yleensä herättää tällaista keskustelua koulutunnilla, koulu ei valmenna opiskelijoita pelkästään ylioppilaskirjoituksia vaan myös elämää varten.
Outi Oja
Kirjoittaja on hämeenlinnalainen kotimaisen
kirjallisuuden tutkija ja opettaja.
Syksyn 2008 tekstitaidon koe löytyy Internetistä Helsingin Sanomain seuraavalta internet-sivulta:Kirjoittaja on hämeenlinnalainen kotimaisen
kirjallisuuden tutkija ja opettaja.
http://www2.hs.fi/extrat/kotimaa/yo08syksy/
kysymykset/1209/aidinkieli_tekstitaidon_koe.pdf
lähettänyt Ylläpito | 08:00
|
1 kommenttia
