Juristilukija ja Pohjantähti

Juristi, joka lukee yhteiskunnallista romaania, on aina herkistynyt oikeudellisille kysymyksille. Hän lukee teoksen oikeudellisen aineksen lakimiehenä – ammatillisin oikeuskulttuurin sisäistäneenä henkilönä - halusipa hän sitä tai ei. Juristilla on sellaista tietoa laista ja oikeusjärjestyksestä, jota hän ei välttämättä aktiivisesti ajattele lukiessaan, mutta joka seuraa häntä ja vaikuttaa niihin elämyksiin, joita hän teoksesta saa. Vastaavalla tavalla muidenkin ammattiryhmien edustajat tai luettavan teoksen teemoista erityistietämystä omaavat lukijat voivat nähdä teoksen eri tavoin.


Oikeudellisen näkökulman oikeutus
Linnan mukaan Pohjantähti tuli pitämään sisällään kaiken, mitä elämään kuuluu, talot, tiet, ihmiset, elämänjärjestyksen. Tällöin oli väistämätöntä, että romaani tuli käsittelemään myös oikeudellisia kysymyksiä. Siinä tehdäänkin kauppoja ja maankäyttösopimuksia, synnytään ja kuollaan, murhataan ja petetään, käydään oikeutta ja pannaan tuomioita täytäntöön, noustaan kapinaan valtiojärjestystä vastaan ja soditaan. Trilogiassa on liittymäkohtia lähes kaikkiin eri oikeudenaloihin sopimusoikeudesta, perhe- ja perintöoikeudesta, rikosoikeudesta, prosessioikeudesta, valtiosääntöoikeudesta aina kansainväliseen oikeuteen asti. Kertoja myös tuntuu viihtyvän oikeudellisten tapahtumien parissa. Laki ja oikeus putkahtavat esiin lähes joka välissä. Itse asiassa tuntuu vahvasti siltä, että Pentinkulmalla ”vedettiin lakiin” paljon enemmän kuin ihmiset ainakaan nykyään puheissaan tekevät.

Juridiikan merkitystä Pohjantähdessä osoittaa jo oikeudellisten sanojen määrä teoksessa. Laki-sanoja tai sen johdannaisia, kuten laillisuus, käytetään trilogiassa noin 350 kertaa. Oikeus tai oikeudenmukaisuus-sanoja tai niiden johdannaisia ilmenee teoksessa noin 200 kertaa ja esim. sana nimismies tai jokin sen taivutusmuodoista on mainittu jopa 120 kertaa. Vertailuna voidaan todeta, että Tuntemattomassa vastaavat luvut ovat yhteensä noin 20 kertaa. Oikeudenkäyntejä teoksessa kuvataan tai mainitaan useita. Myös ammattiryhmistä juristit ovat hyvin esillä.

Oikeudelliset kysymykset eivät ole merkittävässä asemassa Pohjantähdessä pelkästään siksi, että ne ovat osa elämää ja elämää kuvattaessa niitä ei voi sivuuttaa. Oikeus on yhteydessä niihin teemoihin, joita teoksessa käsitellään. Oikeuden avulla teoksessa kuvatut vääryydet saavat lisäulottuvuuden. Ne korostuvat.


Lain ja oikeudenmukaisuuden välinen jännite
Oikeusjärjestys muodostuu voimassa olevista oikeusnormeista, ennen kaikkea laeista. Sellainen seikka tai asiantila, joka kuuluu lain soveltamisalaan ja on sopusoinnussa lain kanssa, on oikeusjärjestyksen mukainen. Vaikka lailla tavoitellaan myös oikeudenmukaisuutta, lait eivät aina ole oikeudenmukaisia tai niiden soveltaminen ei aina johda oikeudenmukaiseen lopputulokseen. Oikeus ei tällöin niin sanotusti toteudu ja tällaisessa tilanteessa puhutaankin joskus jopa oikeusmurhasta.

Laeista muodostuva oikeusjärjestys voidaan kokea epäoikeudenmukaisena sekä kollektiivisesti että yksilöllisesti. Esimerkiksi verolakeja voidaan pitää joitakin ryhmiä suosivina ja siksi epäoikeudenmukaisina muiden kannalta. Tuomioistuimessa juttunsa hävinnyt yksittäinen osapuoli pitänee tuomiota aina epäoikeudenmukaisena, vaikka se olisikin täysin lainmukainen.

Koska oikeusjärjestyksen mukaisuus ja oikeudenmukaisuus eivät läheskään aina kohtaa, on niiden välillä jännite. Mitä leveämpi oikeusjärjestyksen ja oikeudenmukaisuuden välinen kuilu on, sitä voimakkaampi on myös jännite. Yhteiskunnan toimivuuden ja yhteiskuntajärjestyksen kannalta jännite on haitallinen. Epäoikeudenmukaiseksi koettu oikeusjärjestys ei kannusta yhteiskunnan jäseniä pyrkimään yhteiseen hyvään ja aiheuttaa epävarmuutta. Pahimmillaan jännite purkautuu vallankumouksena ja lievimmillään yksittäisenä kansalaistottelemattomuutena.

Pohjantähden lukijana ainakin minulle juuri oikeusjärjestyksen ja oikeudenmukaisuuden välinen jännite on yksi sen keskeisistä teemoista. Tämän jännitteen avulla teoksessa kuvatut yhteiskunnalliset epäkohdat saavat lisävärin ja -painoa. Jännite vahvistaa sitä epäoikeudenmukaisuuden tunnetta, jonka teos lukijalleen antaa. Kun kuvatut epäoikeudenmukaisuudet ovat lainmukaisia, vääryys on jossain syvemmällä, yhteiskunnan rakenteissa.

Pohjantähdessä oikeudellisia jännitteitä kuvataan useita. Jussin ja pappilan välinen kontrahti kuvataan silloisen oikeusjärjestyksen mukaisena, mutta se ilmenee epäoikeudenmukaisena oikeussuhteena. Pappilalla on sopimuksesta huolimatta käytännössä täysi päätäntävalta Koskelasta.

Laurilat häädetään torpastaan lähinnä suunsoiton perusteella, kun torpan paikka on taloudellisesti tarkoituksenmukaisempaa antaa maanomistajan sukulaisen käyttöön kaupan pitopaikaksi. Tässä Otto Kivivuori muistuttaa turhaan Töyryn isäntää erosta, joka on lain ja oikeudenmukaisuuden välillä. Häätö toteutetaan lain mukaisesti, mutta se sotii lukijan oikeustajua vastaan. Kertojan mukaan asiaa koskevassa oikeudenkäynnissä ”tuomarikin tunsi päätöksen antaessaan tehneensä vääryyttä. Mutta se oli lain mukainen”.

Janne Kivivuori muilutetaan ja hän nostaa asiasta prosessin, mutta häviää juttunsa riittävän näytön puuttuessa. Tuomarilla on vapaan todistusharkinnan mahdollisuus ja hän voisi päätyä myös langettavaan tuomioon. Näin ei kuitenkaan tapahdu pitkälti painostuksen vuoksi. Lukija tietää tuomion vääräksi, vaikka se onkin lainmukainen. Tämä tuntuu epäoikeudenmukaiselta.

Halme näkee moraalissa lakia ylemmän oikeuden. Puhuttuaan keisaria vastaan hän joutuu nimismiehen puheille, mutta katsoo itse edustavansa laillisuutta ja nimismies laittomuutta. Lauriloiden häädöstä syntyneistä lainvastaisista rettelöistä hän lausuu paronille, että ”käsittääkseni kukaan alkeellisimmallakaan oikeudentunnolla varustettu ihminen ei voi sanoa että olisimme tehneet väärin”. Kirkkoherra Salpakarille hän toteaa, että epädemokraattisesti annettu ”lainsäädäntö ei meitä moraalisesti velvoita”. Halmeelle oikeus on siis jotain enemmän kuin laki ja oikeusjärjestys. Ja lain olisi väistyttävä, jos se ei toteuta oikeudenmukaisuutta.

Kollektiivisesta epäoikeudenmukaisuudesta hyvänä esimerkkinä on vuoden 1899 helmikuun manifesti, jonka suomalaiset ja myös romaanin henkilöt, kokevat hallitsijanvakuutuksen rikkomisena ja vallankaappauksena. Tsaarilla oli kuitenkin venäläisten tulkinnan mukaan täysi oikeus määrätä lakien valmistelu- ja säätämisjärjestyksestä koko valtakunnassa - niin kuin pappilalla Koskelan maista. Myös torppareiden asema on Pohjantähdessä laajempi kysymys kuin vain Koskeloiden ja pappilan, tai Lauriloiden ja Töyryn välinen. Oikeusjärjestyksen mukaiset maanomistusolot aiheuttivat monissa torppareissa - vaikka heidän asemansa ei kaikkein huonoin ollutkaan - epäoikeudenmukaisuuden tunnetta, joka omalta osaltaan vaikutti sisällissodan syntyyn. Oikeusjärjestyksen mukaisuuden ja oikeudenmukaisuuden välinen kollektiivinen jännite purkautui kapinana laillista yhteiskuntajärjestystä vastaan.

Linna on itse lausunut oikeudellista jännitettä ja sen purkautumista sivuten, että ”juridisessa mielessä vuoden 1918 punaisten motiiveille ei voinut tehdä oikeutta, koska kapinallisten motiivit ovat aina juridisesti tuomittavia. Mutta heille piti tehdä oikeutta moraalisessa mielessä, ymmärtää tilanne yhteiskunnallisten epäkohtien valossa”.


Lain ja kohtalon suhde
Toinen teema Pohjantähdessä, joka voidaan liittää siinä olevaan juridiseen aineistoon, liittyy elämän kulkuun.

Linna pyrkii kertomaan elämän sattumanvaraisuudesta. Ihminen yrittää ohjata ja hallita elämäänsä, mutta se ei onnistu. Muut seikat kuin ihmisen tahto vievät elämää omaan suuntaansa kaikista pyrkimyksistä huolimatta. Teoksessa kuvataan hyvin, että laki ja oikeuskaan eivät voita kohtaloa eivätkä ne ole pitävä apuväline elämän hallinnassa, vaikka ihminen niiden varaan laskeekin. Vaikka laki on periaatteessa olemassa järjestyksen ylläpitäjänä, aina on olemassa epäoikeudenmukaisuuden mahdollisuus. Oikeus on suhteellista.

Oikeuden käyttämisestä tämän ilmaisemisessa on selkeänä esimerkkinä Jussin ja pappilan välinen kontrahti. Vuokrasopimus on oikeudellinen instrumentti ja siihen liittyvät epäselvyydet ovat oikeudellista laatua. Sillä tarina sidotaan heti ensimmäisiltä sivuilta alkaen oikeudellisiin asetelmiin, jotka kuitenkin ovat epävarmalla pohjalla. Epävarmuus jatkuu pitkälle teoksen kolmanteen osaan. Jussi luottaa siihen, että vuokrasopimus loisi hänelle turvaa. Hän luottaa siis lakiin ja oikeuteen. Tämä on kuitenkin turhaa. Pappila voi sopimuksesta huolimatta tai sen avulla tehdä mitä haluaa. Hän ei pysty laillisen sopimuksenkaan avulla hallitsemaan elämänsä perusasioita, vaan vahvemman oikeus sanelee ne. Tällainen menestyksetön lakiin turvaaminen on leimaa antava koko teokselle. Laki ei todellisuudessa anna varmaa turvaa, vaan ihmisen kohtalo on muiden voimien ohjattavana.


Teos ja todellisuus
Kirjallinen teos voi vaikuttaa lukijan todellisuuskäsityksiin, jos teoksen maailmaan sisältyy samankaltaisia kokemuksia kuin mitä todellisuus sisältää. Fiktio ja todellisuuskäsitys voivat myös sekoittua, kun eläytyminen teokseen on voimakasta ja teoksen tarina on riittävän uskottava. Elämysten kautta kirjallisuus voi vaikuttaa vastavuoroisesti todellisuuteen. Teoksessa oleva kritiikki ”oikeassa elämässä” vallitsevia vääryyksiä kohtaan, voi kanavoitua lukijan ajattelun kautta vaikuttamaan hänen toimintaansa. Pohjantähdessä on kuvattu useita oikeudellisia ongelmia ja tapahtumia, jotka voisivat olla todellisia. Ne on riittävän uskottavasti esitetty, että juristi voi niihin eläytyä.

Vaikka asiaa ei voidakaan todistaa, voidaan perustellusti väittää, että Pohjantähti on osaltaan vaikuttanut ja vaikuttaa sitä lukevien juristien ajatteluun. Linnan katsotaan vaikuttaneen yleiseen mielipiteeseen, muun muassa yhteiskunnalliseen oikeudenmukaisuuskäsitykseen, enemmän kuin kukaan muu yksittäinen kirjailija Suomessa. Jos tämä väite pitää paikkaansa, Pohjantähti on vaikuttanut ja vaikuttaa lainkäyttäjien ajattelun ja toiminnan kautta myös oikeusjärjestykseemme.

Jotta historiallinen romaani ei vanhentuisi, sen täytyy tarjota ajatuksia, tunteita ja kokemuksia, jotka eivät ole sidoksissa vain siihen aikaan, mitä teos kuvaa. Sellaiset oikeudelliset teemat, jotka ovat ihmisyhteisössä yleispäteviä, ovat aina ajankohtaisia. Teos, joka käsittelee niitä, ei ole koskaan juristilukijalle vieras.

Jokainen juristilukija etsii kaunokirjallisuudesta tietoisesti tai tiedostamattaan oikeuden syvintä olemusta eli sellaisia arvoja, totuuksia ja tavoitteita, joiden avulla hän voi suunnistaa juristina elämässään. Teos, jonka ilmaisussa käytetään juridiikkaa hyväksi moraalisen kannanoton tukena, voi tarjota juristille tällaisia rakennuspuita ei pelkästään toimintaan lakimiehenä, vaan myös oman oikeudenmukaisuuskäsityksen muodostamisessa.

Linna itse katsoi vuonna 1978, ettei Pohjantähti ollut enää yhteiskunnallisesti ajankohtainen teos ja epäili teoksen merkityksen vähenevän. Teoksen lukijana tähän voi yhtyä vain lyhyen aikavälin perspektiivistä.

Moraalisella tasolla olevien oikeudellisten teemojen kannalta ei ole ratkaisevaa merkitystä, mihin yhteiskunnalliseen murrosajankohtaan historiassa niitä käsittelevä teos sijoittuu. Historia on syvällisessä romaanissa, kuten Pohjantähdessä, vain kehyskertomus. Lisäksi historia toistaa itseään ja samat oikeudelliset teemat voivat toistua yhä uudestaan.

Pohjantähti kertomuksena ja kulttuurimme historiallisena kuvauksena voi vanhentua. Sen sijaan teoksen perusajatukset eivät vanhene ja uudetkin lukijat, myös juristit, saavat siitä vaikutteita vielä pitkälle tulevaisuuteen.

Pauli Ståhlberg
Oikeustieteen tohtori, varatuomari
Tuusula